Tuskailen pakkaamisen kanssa, koska matkalaukun tila on rajallinen ja painoraja 23 kg + 8 kg käsimatkatavarat. Oon ottanu mukaan nyt 7 laukkua, joista neljä on kangaskasseja. Kenkiä on kuudet plus matkalla jalassa olevat. Vaatteita on ollu pesussa kiivaaseen tahtiin vaikka tiedän, että voin ottaa niistä mukaan vain murto-osan. korurasian lastasin täyteen jo eilenillalla, eikä sinne edes mahtunu kaikki korut. Etnisiä rannerenkaita sit ranteisiin matkan ajaks :D
![]() |
| Postikortteja ja kuvia... |
![]() |
| Kangaskassit |
![]() |
| Korurasian pohjakerros :D |
![]() |
| Ja päällimäinen kerros :D |
![]() |
| Muut laukut :D |
Jostain syystä postikortit/valokuvat, joita oon hamstrannu ainakin Italiasta, eri puolelta Suomea, Luxembourgista ja Saksasta tuo mulle kodin tunnun. Ne ei paina paljon mitään, joten niitäkin lähtee mukaan. Yks tärkeä asia on myös L. Onervan 1908 julkaisema Mirdja, jota raahaan aina ympäriinsä. Sitä on luettu mm. Berliinin metrossa, Castel Sant'Angelon puistossa Roomassa, Puolassa ja siellä täällä Suomessa. Laitan ne postikortit varmaan sen väliin.
Hostsisaruksilleni ostin perinteisesti Marimekon kukkarot, koko perheelle sympaattisen muumimukin (jossa on Mymmeli runsaine lapsineen) ja tietenki Fazerin suklaata. Äiti keitti suomalaisista omenoista kullankeltasta omenasosetta ja laitoin sen patenttikorkilliseen lasipurkkiin, johon liimasin tarran "Compotto di mele" eli omenasose.
Hostsisaruksilleni ostin perinteisesti Marimekon kukkarot, koko perheelle sympaattisen muumimukin (jossa on Mymmeli runsaine lapsineen) ja tietenki Fazerin suklaata. Äiti keitti suomalaisista omenoista kullankeltasta omenasosetta ja laitoin sen patenttikorkilliseen lasipurkkiin, johon liimasin tarran "Compotto di mele" eli omenasose.
Tuntuu mielettömän absurdilta, että huomenna tähän aikaan oon Roomassa. Lähden Turusta bussilla kahden kolmen aikaan yöllä Helsinki-Vantaalle, yksin. Oon tyytyväinen, että saan jättää hyvästit Suomelle yksin. Katon maisemia bussista ja kuuntelen musiikkia ja oon jopa miettiny jo etukäteen mitä kappaleita kuuntelen: Sibeliuksen viulukonsertto ja Finlandia, Eppu Normaalia, Lana Del Reytä sekä muutamia randomkappaleita, joista oon kehittäny joskus tosi vahvan tunnetilan.
Odotan toisaalta hirveen paljon sitä, että pääsen vieraaseen kulttuuriin, uusien ihmisten keskelle ja irti kaikesta täällä. Toisaalta oon surullinen ja ehkä vähän peloissani. Kuka tietää, mitä Suomessa tapahtuu sillä aikaa tai mitä on käynnissä sit kun tuun?





Anna.kulta, ymmärrän vallan hyvin tunteesi, maailmanmatkaaja kun olen itsekin ollut sinun ikäisestäsi asti! Ristiriitaiset tunteet ovat osa sopeutumista ja usko pois, ne voimistuvat aluksi Italiassa. Voi tulla jopa tunteita että ratkaisu oli väärä mutta sekin on osa sopeutumista ja muutosta. Kaikki menee hyvin, usko pois. Toivotan sulle hyvää matkaa ja alkua Italiassa! T. Täti maailmalta jonka tunnuslause nuorena oli El mundo es nuestra casa, Maailma on kotimme!
VastaaPoistaVoi kiitos, ihana teksti! :)) Toivon todella et kaikki menis mahdollisimman hyvin... Onneks se mikä ei tapa vahvistaa :)
VastaaPoistaPidä hauskaa!
VastaaPoista