Tunteenpurkaus :')

Mä en oo vielä kertaakaan potenut mitenkään kunnolla koti-ikävää. Jotenkin tavallaan mä pidän siitä, että pystyn tarkastelemaan Suomea täältä muutaman tuhannen kilometrin päästä. Mä oon jo alkanut ymmärtää, mistä ex-vaihtarit on puhuneet kertoessaan perspektiivin muuttumisesta. Omassa kultturissa huomaa kaikenlaista, kun sen vaikutuspiiristä lähtee pois.
   Suomi on ihan mahtava maa ja paikka asua. Se ei oo mitenkään pois Italialta, koska mä viihdyn täällä älyttömän hyvin. Mä oon vaan nyt viimepäivinä tajunnut, kuinka onnekas mä oon. Täällä mulla on mun hostperhe, jonka kanssa oon jo nyt muodostunut tosi läheiseksi. Saan olla kiitollinen etten koe hankalaksi kertoa mun perheenjäsenille, jos mulla on jotain sydämellä. Kuitenkin mun paikallinen tukiverkko rajoittuu lähinnä (ainakin toistaiseksi) mun perheeseen. Jostain syystä tänä aamuna musta yhtäkkiä tuntui, että koko Suomi on täynnä ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä ja joille mä oon tärkeä. Vaikea selittää, mutta täällä kaukana toisessa maassa ko. tunne oli hyvin hymyilyttävä. Suomessa on ihmisiä, jotka oon tuntenut ties kuinka monta vuotta ja suku, joka on tuntenut mut niin kauan kuin oon ollut olemassa. Mun juuret on kasvaneet oman Suomeni maaperään ja ne laajentuu tänne, mutta oon vaan niin uskomattoman kiitollinen siitä, että mulla on kaikki ne ihmiset kotona Suomessa.

Tällanen sentimentaalinen postaus tällä kertaa, teatralisoidun sitä enemmän mitä kauemmin täällä vietän aikaa. Koittakaa ymmärtää :D
Ciao <3

Firenze ja ensimmäiset koulupäivät + kulttuurieroja

Moi! Sain äsken päätökseen mun ensimmäiset läksyt fysiikasta ja antropologiasta. Mun koulu alkoi loppujen lopuksi vasta keskiviikkona, joten takana on nyt 3 koulupäivää. Kuten arvelin edellisessä postauksessa pelko opettajien hirveydestä osoittautui onneksi täysin turhaksi, kaikki on tosi mukavia. Ensimmäisenä päivänä historian ja filosofian opettaja kuullessaan mun suomalaisuudesta hoki useampaan kertaan "AKI KAURISMAKI IS A GENIOUS", ja perjantaina fysiikan tunnin jälkeen kävi ilmi, että mun opettaja on opiskellut vuoden Helsingin yliopistossa.

   Opiskelen tällä hetkellä matikkaa, fysiikkaa, antropologiaa, historiaa (aiheena ilmeisesti poliittinen historia, JES!!), äidinkieltä (italiaa, enimmäkseen Italian kirjallisuuden historiaa eli toisin sanoen HI2:n asioita), filosofiaa (kai vähän niin kuin syvennetty FI1), Italian lakia ja oikeustiedettä yleisesti, kuvataidetta, englantia ja espanjaa, lisäksi mul on liikuntaa 2 tuntia viikossa. Jouduin ostamaan uudet liikuntavaatteet, koska katolinen koulu ei hyväksy treenitrikoita ilman takapuolen peittävää paitaa. Espanjanopettaja sanoi, että voin tunneilla opiskella ainakin syksyn itsenäisesti vaan italiaa, ja joulun jälkeen voin päättää haluanko jotain espanjan juttuja. Mun aineet on niin mielenkiintoisia, että vastoin yleisiä vaihtaritapoja taidan jopa hiukan panostaa kouluun mun vaihtovuoden aikana :DD

   

   Tänään joskus neljän aikoihin palasin mun perheen kanssa Firenzestä, jossa vietimme viikonlopun. Itse asiassa viehätyin Firenzen hengestä jopa enemmän kuin Roomasta, jotenkin kaupungissa oli sellanen mukava hiukan skandinaavihipsterihtävä meininki. Esimerkiksi firenzeläiset kulkivat tosi paljon pyörällä, ja pyörätiet (toisin kuin Roomassa tai mun kaupungissa) kulkivat melkein joka paikassa. Italian liikenne on vähän sen laatuinen, ettei pyörällä voi oikein ajaa muuta kuin pyöräteillä. Näin hirveästi liikkeitä, joissa olisin ehdottomasti käynyt jos budjetti ja aika olis riittäny :D Kävin Leonardo Da Vinci -museossa, Ponte vecchiolla, Palazzo vecchiossa ja tänään Medicien palatsissa. Ikävä kyllä emme ehtineet käydä Galleria Uffizissa.

Sitten niistä kulttuurieroista:

   Tänään ihmettelin, miksi meidän piti ajaa valtiorajojen tarkastuspisteitä muistuttavien porttien läpi. Kysyin asiasta ja mun hostäiti kertoi, että tarkastuspisteellä veloitetaan maksu yksityisen moottoritien käytöstä. Suurin osa autoista ajaa vain porttien läpi ja kuuluu sellanen piippaus, ainoastaan ulkomaalaiset autot joutuu pysähtymään. Ilmeisesti paikallisilla on joku suoraveloitussysteemi. Nämä yksityiset moottoritiet olivat myös huomattavasti paremmassa kunnossa kuin valtion tiet. Autoiluun liittyen yleisesti vielä nämä: italialaiset ei hidasta hidastustöyssyissä vaan ajaa niiden yli normaalivauhtia kori rymisten :D Kaikki autot myös ajaa yleensä vähintään 25 km/h ylinopeutta, esimerkiksi 50 km/h rajoitetulla alueella autot ajaa kuitenkin 70-80 km/h. Turvavöiden käyttö on suhteellisen valikoivaa; mun hostsisarukset auton takapenkillä on seisaallaan ja kaikissa mahdollisissa asennoissa ilman vöitä, mä en ylitarkasti sääntöjä noudattavana suomalaisena ole vielä oikein tottunut tähän liikennekulttuuriin :DD

   Seuraava ero on koulujen sääntöjen määrä ja ankaruus verrattuna Suomeen. Italiassa koulusta ei saa myöhästyä, minuuttiakaan. Jos myöhästyy pari minuuttia, ei päästetä enää luokkaan ja vanhempien ja koulun välinen paperisota alkaa. Opettajia teititellään, mikä on toistaiseksi tuottanut mulle jonkun verran vaikeuksia. Onneks mun opettajat on kivoja ja ymmärtäväisiä :D Kun aamulla menee kouluun, omalla luokalla on yksi ja tietty luokkahuone, jossa luokka pysyy koko päivän ja opettaja vaihtuu. Puolessa välissä päivää on onneksi parinkymmenen minuutin tauko. Koulusta saadaan läksyt, joiden tekeminen kestää useamman tunnin, ja monet kokeet on pelkästään suullisia. Jotenkin välillä tuntuu, että näiden sääntöjen paljous ja vanhempien enempi holhous Suomeen verrattuna ei välttämättä anna nuorille mahdollisuutta ottaa itse vastuuta. Kuten viime postauksessa kerroin, alakouluikäiset joutuu stressaamaan koulusta, mutta jostain syystä rankka koulu ei tuo samanlaista vastuullisuutta mitä useimmilla suomalaisilla nuorilla on.

   Lisäksi pienenä erona täällä on se, että kaikki muu paitsi liha (pihvi tms.) syödään pelkällä haarukalla. Alakouluopettajien aikoinaan ankara tapakasvatus on johtanut siihen, etten mä huomaa syöväni haarukalla ja veitsellä ennen kuin mun perheenjäsenet huomauttaa huvittuneena asiasta :D

Tässä vielä joitain kuvia viimepäiviltä:

tankeroitalia <3

Mun äidinkielennmuistiinpanot, sisältö muistuttaa huomattavasti HI2:ta

Ciao! :*

   

Etukäteistunnelmia italialaisesta koulusta

Kävin eilen mun perheen kanssa yhdessä valtavassa kauppakeskuksessa, lähinnä koulutarvikkeiden ostamista varten. Matkalla sinne moottoritien varressa oli parinkymmenen kilometrin säteellä kolme Ikeaa ja joku romuttamo, jossa oli ties mitä vanhoja koneita ja myös tosi vanhoja lentokoneita. Koulu alkaa huomenna, ja ihmiset varsinkin vihko-osastolla olivat hirveellä kiihkolla tappelemassa niistä vihkoista. En voinu ostaa vielä mitään kyniä tai muita tarvikkeita, koska kuulemma kunkin aineen opettaja kertoo millaset välineet pitää hankkia. Mulle, mun hostsiskolle ja hostveljelle ostettiin kullekin 20 isoa vihkoa; 10 ruudullista ja 10 viivoilla. Uskomatonta, jos oikeesti tarvin niitä kaikkia. :D
   Italiassa ihan alakouluikäset lapset jo joutuu ostamaan kaikki koulutarvikkeet kirjoja myöten itse. Muutenkin tuntuu, että lapset täällä ottaa paljon paljon enemmän stressiä koulusta. Saman ikäset suomalaislapset lähinnä leikkii ja on kavereiden kanssa, koulu ja opiskelu on elämässä vielä sivuseikkoja. Molemmissa on hyvät puolensa: kai lapset täällä osaa ottaa vastuuta opiskelusta sit aiemmin ku Suomessa. Mutta toisaalta, eikö sitä vastuuta ehdi ottaa myöhemminkin?
   Jännitän aika paljon kouluun menoa. En tiedä vielä mille luokalle mut laitetaan, ja kavereiden saaminen riippuu aika paljolti siitä. Jos menen lukion 3. luokalle, tutustun luultavasti paremmin koulukavereihini, koska 4. luokalla ne ei tee enää paljon mitään muuta ku opiskelee. Näin ainakin yks AFS:n vapaaehtonen kertoi. Opettajat on kuulemma paljon ankarampia, läksyjä EI SAA unohtaa, ei saa myöhästyä minuuttiakaan yms. Mun hostsisko pelotteli jo useemman tunnin mittaisilla läksyillä ja sano, etten saa mitään poikkeuksia missään aineissa vaikken puhu tai osaa italiaa juuri alkeita enempää. Saa nähdä miten asiat sit todellisuudessa menee.
   Ymmärrän jo yleensä, mistä mun perheenjäsenet puhuu. Puheen tuottaminen itse on vaan edelleen hankalaa, koska sanavarasto on melko vajavainen. Kun mun italiantunnit alkaa syyskuun lopussa, kieli lähtee varmasti sujumaan. Tällä hetkellä nojaudun vielä suurimmaks osaks englantiin, vaikka yritän sanoa kaiken mahdollisen italiaks. Ostin eilen sieltä kauppakeskuksesta italiankielisen kirjan ensimmäisestä maailmansodasta ja aion pystyä lukemaan sitä ihan kunnolla jouluun mennessä. Tällä hetkellä ymmärsin kirjan nimen jo ensimmäisellä yrittämällä, success :D
   Kävin eilen myös ostamassa mun hostäidin kanssa salikortin. Tuntuu turvalliselta päästä salille ja jumppiin, ihan kuin Suomessa :)

!!

Mun valtava vihkomäärä :D

 
Menen nyt kattomaan mun hostveljen löytämää perhosentoukkaa, jolle se ja mun hostsisko tekee kotia kenkälaatikkoon, ciao :D

P.S. Tapoin eilen katosta pari senttii sängyn yläpuolella riippuvan jättilukin parfyymilla ja muovipullolla, muutenki joudun tarkastamaan joka ilta kaikki mun vuodevaatteet ja huoneen ylipäänsä, koska yhtenä iltana en tarkastanu ja mun tyynyliinan sisällä oli 3,5-senttinen joku otus. Tältä osin ikävöin suht ötökätöntä kylmää Suomea :(

Rooma x2

Täällä Grottaferratassa on satanu ja ukkostanu melkein koko päivän. Ukkonen alkoi jo eilen, ja sade oli iltapäivän tauolla, onneks. Kävin mun hostäidin ja hostsisarusten kanssa metrolla Roomassa ja pääsin ensimmäistä kertaa mun elämässä pyhän Pietarin kirkkoon, siihen valtavaan keskellä Vatikaania. Otin ainaki 200 kuvaa sekä kirkosta sisältä että sen katolta ja kupolista, johon kiipesin ruhtinaalliset 551 porrasta. Kupolista näky koko Rooma... Onneks jonotin sinne sen puol tuntia, koska koko se kirkko on ihan käsittämättömän iso, koristeellinen ja mahtava. Kun sinne meni, laukku piti laittaa samanlaiseen läpivalaisukoneeseen ku lentokentillä. Kirkkoa ja Vatikaania ylipäänsä vartioi sveitsiläiskaartilaiset Michelangelon suunnittelemissa asuissa keihäät kädessä :D

   Aikaisemmin tänään mä tein jotain pientä treeniä mun hostsiskon kanssa ja juoksin ylös alas mun kotiin johtavaa jyrkkää tietä, koska en viittiny eksyä näille mutkitteleville vuoristoteille. Huomenna mun hostäiti lupas viedä mut kahdelle eri kuntosalille, joista saan valita mun mielestä paremman. Mulla ei kyllä vielä ole lääkärintodistusta mun terveydestä, ja Italiassa salikorttia ei voi ostaa ilman sitä.

   Otsikon "x2" johtuu siitä, että kävin eilenkin Roomassa :D Mukana oli yksi amerikkalainen vaihtari ja sen hostsisko ja -veli, niiden pari serkkua ja jotain kavereita. Meidät vaihtarit vietiin kaikkiin päänähtävyyksiin, joista useimmissa kävin huhtikuussa, mutta tällä kertaa sain paljon enemmän tietoa kaikesta. Roomassa ei voi käydä liikaa <3 Asun paikassa, josta mennään ehkä 15 min autolla Anagninan metroasemalle, joka on yhden Rooman metrolinjan päätepysäkki :D

   Lauantaina meen kai taas Roomaan, ja sunnuntaina meen mun perheen kanssa Firenzeen. Odotan sitä paljon, koska en oo käyny Firenzessä.

   Tässä viel kuvia näiltä parilta päivältä: 

Kirkkoa sisältä

Näkymä kupolista, joka oli ylin yleisölle avoin paikka

Sveitsiläiskaartilainen :D

Kirkko ulkoa

Mä ja mun hostsisarukset :)

Mä ja yks italialainen tyttö Colosseumilla

<3!

Buonanotte! <3

   

   

Kansainvälisyyttä ja malariaa

Saavuin perjantaina Fiumicinon lentokentälle joskus kymmenen maissa ja jatkettiin bussilla orientaatioleirin hotellille kunhan islantilaisten vaihtarien myöhässä ollut lento oli perillä ja yhden islantilaispojan kadonnut lumilauta löytynyt. Islantilaiset soitti huvittavaa islantilaispoppia koko matkan hotellille ja tunnelma oli muutenkin ihanan hilpeä.
   Olimme ensimmäisten saapuneiden joukossa ja menimme lounaalle, jonka jälkeen saimme huoneet. Me suomalaiset kulutettiin 1½ tuntia puhumalla lastenohjelmista (#suomalainensosiaalisuus). Muitakin vaihtareita valui vähitellen hotellille, ja uusia bussillisia vaihtareita tuli yhteentoista asti illalla. Loppujen lopuksi ja kaiken kaikkiaan meitä Italiaan tulleita oli 460 - 470. En oo ikinä kokenut mitään niin mahtavaa. Tutustuin ihmisiin ( =puhuin henk. koht.) 31 eri maasta ja mun englanti muuttui kahdessa päivässä jo niin hyväksi, että näin unet englanniksi. Me suomalaiset meinattiin alkaa puhua keskenäänkin jo englantia :D
   Sunnuntaina meidät porrastettiin eri lähtöaikoihin. Suurin osa vaihtareista lähti junalla, bussilla tai lentäen kaupunkiinsa, joillain oli edessään 10 tunnin bussimatka. Mä ja ehkä noin 20 muuta oltiin sinänsä onnekkaita, koska meidän perheet on Laziossa/Rooman ympäristössä, joten perheet tulivat hotellille noutamaan meitä. Sunnuntaiaamu oli oikeastaan aika surullinen, koska ihmiset joiden kanssa olin jo ehtinyt tulla läheiseksi lähtivät pois. Jännitys ja suru hälvenivät kun tapasin perheeni ensimmäistä kertaa. Söimme lounaan hotellissa muiden perheiden kanssa ja lähdimme kotiin, joka on Grottaferratan kaupungissa vuoren päällä <3 Mulla on korvat toistaiseksi koko ajan lukossa, koska oon niin korkealla.

Sitten otsikon toiseen aiheeseen eli mun salaperäiseen ongelmaan.
   Perjantaina mun vasen nilkka alkoi tuntua siltä kuin siinä olisi paha mustelma = sattui koskettaessa ja jalan osuessa askeleessa maahan, mutta nilkka oli punainen eikä violetti. Lauantaina nilkka oli jo hieman turvonnut. Mä uskoin lyöneeni jalan johonkin ja että vika oli luussa. Nilkka ei kuitenkaan haitannut pahemmin liikkumista tms. Kun sunnuntaina pääsin perheeseeni nilkka oli vielä pahempi, joten hostäitini päätti viedä mut sairaalaan päivystykseen.
   Kun pääsimme sairaalaan täytimme jonkun lomakkeen ja ensivilkaisulta päivystyshuoneen joku tyyppi sanoi, että kyseessä on joko joku mato, joka on mennyt ihon sisään tai murtuma. Kun mä pääsin varsinaiseen lääkärinhuoneeseen sairaanhoitaja otti kolme näytepullollista verta mun oikeasta kyynärtaipeesta. Hetken päästä sama sairaanhoitaja (joka osasi sanoa suomeksi "jalka" ja jolla oli tummanvihreä-turkoosia luomiväriä) tuli takaisin. Kävi ilmi, että näytteisiin oli vahingossa laitettu väärää indikaattoriainetta ja multa pitäisi ottaa uudet näytteet. Tällä kertaa neula iskettiin vasempaan käteen, joka vuosi vielä jonkun aikaa näytteen ottamisen jälkeen. Mä en tiedä olisko tommonen moka voitu tehdä Suomessa...
   Lääkäri sanoi, että näytteen tutkimiseen menee tunti. Mä kysyin englanniksi mikä mun nilkassa on, ja surkealla englannillaan lääkäri antoi mun ymmärtää, että mulla voi olla malaria. MALARIA. Mä olin koko sen 2 tuntia siinä luulossa, että pian mä oon teho-osastolla hengityskoneessa ja vaihto-oppilasvuoteni päättyy ensimmäisenä päivänä. Kun sitten näytteet oli tutkittu kävi ilmi, että kyseessä on joku tavallinen bakteeri-infektio. Mä sain antibioottireseptin ja jotain voidetta, jotka mun hostäiti kävi tänään hakemassa apteekista. Jalka on jo hiukan parempi, toivottavasti mä oon kunnossa huomenna, koska mun olis tarkoitus mennä Roomaan yhden amerikkalaisen vaihtarin ja sen hostsiskon kanssa.
   Tänään mun päivään on kuulunut mm. leivän paahtamista kaasuhellan liekillä, maahan pudonneiden pinjakäpyjen murskaamista kivillä ja niiden siemenien syömistä ja saksan vaihtoprepositioiden kuulustelemista mun hostsisaruksilta.
   Nyt mä meen käärimään tortellineja, joten ARRIVEDERCI!

Lähtö!!!

Valvoin viimeyönä suunnilleen kolmeen, koska tehtävää on niin paljon. Toissayönä menin nukkumaan puol kuudelta aamulla, ja tänään ohjelmassa on pakkaamista, valmistautumista ja tavaroiden ja asiakirjojen hakemista sekä haikea sienestysretki.

   Tuskailen pakkaamisen kanssa, koska matkalaukun tila on rajallinen ja painoraja 23 kg + 8 kg käsimatkatavarat. Oon ottanu mukaan nyt 7 laukkua, joista neljä on kangaskasseja. Kenkiä on kuudet plus matkalla jalassa olevat. Vaatteita on ollu pesussa kiivaaseen tahtiin vaikka tiedän, että voin ottaa niistä mukaan vain murto-osan. korurasian lastasin täyteen jo eilenillalla, eikä sinne edes mahtunu kaikki korut. Etnisiä rannerenkaita sit ranteisiin matkan ajaks :D

Postikortteja ja kuvia...

Kangaskassit

Korurasian pohjakerros :D

Ja päällimäinen kerros :D

Muut laukut :D

   Jostain syystä postikortit/valokuvat, joita oon hamstrannu ainakin Italiasta, eri puolelta Suomea, Luxembourgista ja Saksasta tuo mulle kodin tunnun. Ne ei paina paljon mitään, joten niitäkin lähtee mukaan. Yks tärkeä asia on myös L. Onervan 1908 julkaisema Mirdja, jota raahaan aina ympäriinsä. Sitä on luettu mm. Berliinin metrossa, Castel Sant'Angelon puistossa Roomassa, Puolassa ja siellä täällä Suomessa. Laitan ne postikortit varmaan sen väliin.
   Hostsisaruksilleni ostin perinteisesti Marimekon kukkarot, koko perheelle sympaattisen muumimukin (jossa on Mymmeli runsaine lapsineen) ja tietenki Fazerin suklaata. Äiti keitti suomalaisista omenoista kullankeltasta omenasosetta ja laitoin sen patenttikorkilliseen lasipurkkiin, johon liimasin tarran "Compotto di mele" eli omenasose.

   Tuntuu mielettömän absurdilta, että huomenna tähän aikaan oon Roomassa. Lähden Turusta bussilla kahden kolmen aikaan yöllä Helsinki-Vantaalle, yksin. Oon tyytyväinen, että saan jättää hyvästit Suomelle yksin. Katon maisemia bussista ja kuuntelen musiikkia ja oon jopa miettiny jo etukäteen mitä kappaleita kuuntelen: Sibeliuksen viulukonsertto ja Finlandia, Eppu Normaalia, Lana Del Reytä sekä muutamia randomkappaleita, joista oon kehittäny joskus tosi vahvan tunnetilan.

   Odotan toisaalta hirveen paljon sitä, että pääsen vieraaseen kulttuuriin, uusien ihmisten keskelle ja irti kaikesta täällä. Toisaalta oon surullinen ja ehkä vähän peloissani. Kuka tietää, mitä Suomessa tapahtuu sillä aikaa tai mitä on käynnissä sit kun tuun?