Etukäteistunnelmia italialaisesta koulusta

Kävin eilen mun perheen kanssa yhdessä valtavassa kauppakeskuksessa, lähinnä koulutarvikkeiden ostamista varten. Matkalla sinne moottoritien varressa oli parinkymmenen kilometrin säteellä kolme Ikeaa ja joku romuttamo, jossa oli ties mitä vanhoja koneita ja myös tosi vanhoja lentokoneita. Koulu alkaa huomenna, ja ihmiset varsinkin vihko-osastolla olivat hirveellä kiihkolla tappelemassa niistä vihkoista. En voinu ostaa vielä mitään kyniä tai muita tarvikkeita, koska kuulemma kunkin aineen opettaja kertoo millaset välineet pitää hankkia. Mulle, mun hostsiskolle ja hostveljelle ostettiin kullekin 20 isoa vihkoa; 10 ruudullista ja 10 viivoilla. Uskomatonta, jos oikeesti tarvin niitä kaikkia. :D
   Italiassa ihan alakouluikäset lapset jo joutuu ostamaan kaikki koulutarvikkeet kirjoja myöten itse. Muutenkin tuntuu, että lapset täällä ottaa paljon paljon enemmän stressiä koulusta. Saman ikäset suomalaislapset lähinnä leikkii ja on kavereiden kanssa, koulu ja opiskelu on elämässä vielä sivuseikkoja. Molemmissa on hyvät puolensa: kai lapset täällä osaa ottaa vastuuta opiskelusta sit aiemmin ku Suomessa. Mutta toisaalta, eikö sitä vastuuta ehdi ottaa myöhemminkin?
   Jännitän aika paljon kouluun menoa. En tiedä vielä mille luokalle mut laitetaan, ja kavereiden saaminen riippuu aika paljolti siitä. Jos menen lukion 3. luokalle, tutustun luultavasti paremmin koulukavereihini, koska 4. luokalla ne ei tee enää paljon mitään muuta ku opiskelee. Näin ainakin yks AFS:n vapaaehtonen kertoi. Opettajat on kuulemma paljon ankarampia, läksyjä EI SAA unohtaa, ei saa myöhästyä minuuttiakaan yms. Mun hostsisko pelotteli jo useemman tunnin mittaisilla läksyillä ja sano, etten saa mitään poikkeuksia missään aineissa vaikken puhu tai osaa italiaa juuri alkeita enempää. Saa nähdä miten asiat sit todellisuudessa menee.
   Ymmärrän jo yleensä, mistä mun perheenjäsenet puhuu. Puheen tuottaminen itse on vaan edelleen hankalaa, koska sanavarasto on melko vajavainen. Kun mun italiantunnit alkaa syyskuun lopussa, kieli lähtee varmasti sujumaan. Tällä hetkellä nojaudun vielä suurimmaks osaks englantiin, vaikka yritän sanoa kaiken mahdollisen italiaks. Ostin eilen sieltä kauppakeskuksesta italiankielisen kirjan ensimmäisestä maailmansodasta ja aion pystyä lukemaan sitä ihan kunnolla jouluun mennessä. Tällä hetkellä ymmärsin kirjan nimen jo ensimmäisellä yrittämällä, success :D
   Kävin eilen myös ostamassa mun hostäidin kanssa salikortin. Tuntuu turvalliselta päästä salille ja jumppiin, ihan kuin Suomessa :)

!!

Mun valtava vihkomäärä :D

 
Menen nyt kattomaan mun hostveljen löytämää perhosentoukkaa, jolle se ja mun hostsisko tekee kotia kenkälaatikkoon, ciao :D

P.S. Tapoin eilen katosta pari senttii sängyn yläpuolella riippuvan jättilukin parfyymilla ja muovipullolla, muutenki joudun tarkastamaan joka ilta kaikki mun vuodevaatteet ja huoneen ylipäänsä, koska yhtenä iltana en tarkastanu ja mun tyynyliinan sisällä oli 3,5-senttinen joku otus. Tältä osin ikävöin suht ötökätöntä kylmää Suomea :(