Pitkästä aikaa

Moi! Onkin päässyt vähä kulumaan turhan pitkään edellisestä postauksesta, pahoittelut. Päivät on jotenkin vaan olleet niin täysiä, että iltaisin en yksinkertasesti oo jaksanut kirjottaa. Arjen täyttää enimmäkseen koulu ( =läksyt!) ja sali, lisäksi mun italiantunnit alkoi viime viikolla. Niiden takia esimerkiksi tällä hetkellä oon odottanut koululla viimeiset kolme tuntia, jotka jää koulun ja italiantuntien väliin. Hyvinhän tää aika kuluu, vähän vaan nälkä vaivaa :D
   Toissasunnuntaina meillä oli AFS-tapaaminen kaikkien laziolaisten kesken, ja jokainen teki jotain ruokaa kotimaastaan. Pullat meni kuumille kiville.. :D Sunnuntaina olin Tivolissa (kaupunki, ei huvipuisto) tässä Rooman lähellä muiden lähistöllä asuvien AFS-vaihtarien kanssa. Kävimme kahdessa villassa, joiden puutarhat olivat ihan uskomattomia!! Lisäksi kävimme sellasessa laaksossa kahden kukkulan/vuoren välissä, jossa oli mm. oikeita vesiputouksia. Itse asiassa se oli mun ensimmäinen reissu italialaiseen luontoon. Joka paikassa oli jotain penkkejä, joilla se-ja-se paavi oli istunut vuonna se-ja-se. Paavista tuli mieleen italialainen komedia, jota katsoin lauantaina mun hostveljen kanssa. Ko. komediassa sveitsiläiskaartilaiset kuskasivat Michelangelon suunnittelemissa puvuissaan Saharan aavikolla paavia mopon takatarikalla, eikä kukaan kertonut miksi.

   Salilla teen tällä hetkellä personal trainerin tekemää ohjelmaa ja menen joka kerta salille vähän suomalaisittain luimistellen, koska en vielä oo käynyt lakisääteisessä urheilulääkärintarkastuksessa ja suomalaisesti tunnen laiminlyönnistäni pelonsekaista häpeää. Salihenkilökuntaa ei tunnu hirveästi kiinnostavan, onko mulla vielä sitä todistusta vai ei, vaikka jos kuolen salilla, vastuu on niillä :D Ensi viikolla menen siihen tarkastukseen, oikeastaan oon melkein innoissani kaikista sydämen toiminnan mittauksista yms.
   Vähän yli viikon päästä saan suuresti kaivatun paketin Suomesta, en malta odottaa suklaata, salmiakkia ja hapankorppuja!! Oon nyt kuukauden syönyt pelkkää vaaleaa leipää ja alan vaarallisesti tottua... Se tunne, kun yhtenä päivänä mun hostäiti toi kaupasta mulle PIIMÄÄ (latte cagliato) sellaisessa jogurttijuomapullossa :D Mun hostsisarukset väittivät kivenkovaa, että se oli pilaantunutta, ne ei oikein ymmärtäny piimän tuoksun päälle.
   Koulu menee ihan hyvin, ärsyttää vaan tunneilla, kun en voi vastata kysymyksiin vaikka ymmärrän.. Liikunnassa on ihan hauskaa, koska oon iha ylivoimanen kaikessa. Mun liikunnanopettaja on ihan onnessaan, oon varmaan ensimmäinen tyttö sen uran aikana, joka ottaa liikunnan vakavasti. Mun sukunimi vaihtuu joka kerta, kun mun liikunnanopettaja kutsuu mua: Laivonen, Loivanen, Liivonen, Juuvanen, Joinen, Joonen, Liimanen, Laimonen, joskus kans ihan vaan Juvonen.. Tykkään tosi paljon mun koulusta, tavallaan täällä on niin erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi täällä koulussa on useampi pappi/munkki/en oo ihan varma, jotka vaan käppäilee koulupäivän aikana joka paikassa ja kyselee kuulumisia, rehtori on joka päivä koulun jälkeen porteilla sanomassa hei hei :') Niin paljon lämpimämpi meininki :D
   Oikeastaan ainoa asia, mikä mua ärsyttää, on oppilaiden tuntikäyttäytyminen. Ne ei kerta kaikkiaan pysty pysymään hiljaa, hetkeäkään. Käy välillä sääliksi opettajia..

Laitan kunnolla kuvia joskus, kun saan inhimillisen nettiyhteyden, ciao! <3