Kuulumisia (AFS-leiri ja suomipaketti)

Moi! Kouluviikko on taas alkanut normaliin tapaan, positiivisena yllätyksenä lukujärjestys on kuin ihmeen kaupalla sama kuin viime viikolla :D Edellinen torstai, parjantai ja viikonloppu menivät AFS:n järjestämällä leirilla Santa Marinellassa 38 muun Lazion vaihtarin kanssa, oli ihan mahtavaa! Arjen vakiinnuttua sai taas muutaman päivän muistaa, mitkä on niitä vaihtariuden siisteimpiä puolia B) Tosin puhuttuani oikeastaan pelkkää englantia koko leirin ajan italia oli melko kangistunutta sunnuntai-iltana ja vielä eilenkin.
   Sain keskiviikkona vihdoinkin mun kirjat koulua varten, joten pystynen aloittamaan opiskelun ihan kunnolla nyt. Tällä hetkellä mun hermoja riipii viereisessä huoneessa nokkahuiluun täysillä puhaltava host-sisko, mutta mieliala on myös superkorkealla äidin lähettämän suomiarsenaalin takia <3 Kasasin keittiön pöydälle puoli tuntia sitten kaikkea mahdollista: 2 pussillista puuroriisiä, siirappia, fariinisokeria, kardemummaa, salmiakkia, SUKLAATA, Turun Sanomista leikattuja juttuja... ja tietenkin ruispuikuloita ja ruusunmarjapilttejä, KIITOS ÄITI <33 Mä aion huomenna ottaa evääksi suomalaista vauvanruokaa (like a boss), ruisleipää ja salmiakkia.
   Huomaan välillä, että kulttuurishokin aiheuttama alamäki saattaa ensimmäistä kertaa olla jyrkkenemään päin. En sinänsä ota stressiä pohjalle menemisestä, koska tiedän kaikkien vaihtarien käyvän sen läpi, mutta tunteet vaan heittelehtii aika voimakkaasti koko ajan. Sunnuntai-iltana kotiin palattuani olin ihan itkun partaalla, nyt taas on kaikki hyvin. En vieläkään varsinaisesti ikävöi Suomeen, enemmänkin nostalgisoin ja arvostan kotimaassa pyörivää yhteiskuntaa, sen kitkattomuutta, vaatimattomuutta ja rehellisyyttä :)
   Mitä nyt olen ollut suomalaisiin perheenjäseniini/tuttuihini yhteydessä, porukka Suomessa ei taida juuri olla huolestunut siitä Tukholman saariston operaatiosta? Täältä kaukaa katsoo asioita "ulkopuolisena", ja mua on välillä oikeasti jopa pelottanut. En nyt siis ole aktiivisesti missään pelkotilassa, vaan välillä vaan hiukan huoli kuohahtaa koti-Suomea kohtaan... Tuntuu jotenkin turhauttavalta, että noinkin isosta asiasta kyse, eikä Italian mediaa/italialaisia tunnu oikein kiinnostavan koko juttu.

Ulkopoliittisen murehdinnan päätteeksi vielä joitain kuvia viimeajoilta (kaikki ei ole mun ottamia)

Muunmaalaisten assosiaatioita Suomesta (mun lappu on mustalla kirjotettu alaoikealla, ignoratkaa se)

Välimeri <3

Olin sellasessa perinteisessä kastanjajuhlassa yhdessä kylässä ja maistoin ensimmäistä kertaa paahdettuja kastanjoita. Nämä jätkät olivat joitain Rooman valloittaneiden joukkojen perinteenjatkajia, jotka soittivat juhlassa. Jäi vähän epäselväksi, oliko porukalla jotain tekemistä armeijan kanssa vai ei, mutta ainakin kansallisuustunnukset yms. olivat aika epäsotilaallisesti missä sattuu ja kaikilla oli erilaiset maiharit :D

<3

Etsi kuvasta Anna

P.S. Jos jollakulla on jotain kysymyksiä, niitä saa vapaasti esittää vaikka tohon kommenttikenttään, vastaan mielelläni! :)