Lokakuusta tammikuuhun niin sanotusti nostalgisoin Suomea ja suomalaista kulttuuria, ja nyt kaikki on edennyt sille tasolle, etten liiemmin pidä kumpaakaan toista parempana. Onhan Suomessa omat juttunsa (rehellisyys, toimivuus, tietty vakavuus), joiden vastapainoksi riippakivenä roikkuu liika vakavuus, joka johtaa ihmisten väliseen etäisyyteen, alkoholismiin ja itsemurhiin (kärjistettynä). Italiassa lämpimät perhesiteet ja ihmisystävällisyys taas johtavat viimekädessä räikeään korruptioon hyvä veli -systeemiä hyödyntäen. Lopputulemana voidaan sanoa, ettei kumpaakaan kultturia ole mahdollista saati järkevää muuttaa, koska lieveilmiöt ovat joka tapauksessa yhtä ikäviä.
Lähiviikot ovat mukavan täynnä erilaista puuhaa, mm. suunnistusta Alpeilla, luokkaretki Berliiniin, viikon reissu Sisiliaan, muuten vain oleskelua vuorilla ja synttäreitä.
P.S. Ensi viikolla luvassa lasten lukutuokio italiaksi käännetyn Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan parissa :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti