Arki on käynnistynyt sujuvasti ja kotoisasti. Taidehistoriassa olen loikannut joonialaisten temppelien fasadirakenteista romantiikan ajan eurooppalaiseen maalaustaiteeseen, pyydetty esitelmä Suomen (liikuttavan lyhyestä ja vaatimattomasta) taidehistoriasta odottelee sopivaa esitysaikaa. Olen eilisestä saakka ollut hiukan kipeänä, ja molempina aamuina olen nuutuneena saanut vastapuristettua veriappelsiinimehua.
Aina kaipaamaani vilkasta keskustelua ajankohtaisista ja ei niin ajankohtaisista aiheista on riittänyt runsain mitoin. Olen muutamaa sivua vaille lopussa Anna Kareninan ensimmäisessä osassa, ja hostäitini kanssa on kiva keskustella tuntemuksista kirjaan liittyen. Viime sunnuntaina koko suku kokoontui hostperheeni luo, ja valtavan päivällispöydän ääressä seilattiin läpi niin kulttuurieroja, Suomen ja Italian hallintorakenteiden eroavaisuuksia, yleistä ulkopoliittista tilannetta ja Naton politiikkaa näin jäsenmaan kansalaisten näkökulmasta.
Koulussa on mukava tunnelma. Päivästä useimmiten noin 3 oppituntia on suunnittelua/designia, jossa en oikein vielä ole päässyt tekemään kunnolla mitään. Kielen kanssa ei ole pahemmin mihinkään suuntaan enää ongelmia, ja tavallaan "puhtaalta pöydältä aloittaminen" sujui paremmin, kun ei tarvinnut takellella vieraalla kielellä. Olen puhelimessa saanut huomautuksia huonontuneesta suomestani, kun huomaamattani olen sanonut esim. "tehdä laskettelua" tai "tehdä suihku"... Usein italian kielen kanssa tulee mind bloweja erinäisistä termeistä, joiden suomenkielisissä muunnelmissa ei ole mitään järkeä, Näin esimerkkinä vaikkapa sana "adjutantti", joka on italiaksi "aiutante". "aiutare" tarkoittaa auttamista, kun taas "adjutantissa" ei ole suomeksi päätä eikä häntää.
~Anna
P.S. Olen suuresti viehtynyt Bergamon keskustan arkkitehtuuriin, joka sisältää mm. kaksin puolin tietä olevat identtiset joonialaiset temppelit, jotka on rajoja rikkoen tehty kokonaan punertavasta graniitista. Toisessa on poliisilaitos ja toisessa paikallisliikenteen toimisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti