Joulunvietto

Kumma kyllä, kaipaan koulua. Tuntuu turhauttavalta paikallaan polkemiselta olla tekemättä mitään määrättyä. Olin huolimaton pakkaaja ja unohdin tärkeimmät kirjani Suomeen. Tai oikeammin, uskoin pärjääväni ainoastaan L. Onervan Mirdjalla, jota olen viimeaikoina kahlaillut läpi liiankin paljon. Joululahjoista pisimmän korren veti hieman ennen joulupyhiä saapunut synttäri-/joululahja kummeiltani, Junior Finlandia 2014:n voittaja, jonka ahmin 4½ tunnissa. Tammikuun loppupuolella saapuva "kirjatilaus" kotoa sisältää ainakin Länsirintamalta ei mitään uutta ja Ylpeyden ja ennakkoluulon, toivon mukaan myös Anna Kareninan ja ehkäpä Marmorijyrkänteillä?
   Odotin jokseenkin peloissani joulua, joka loppujen lopuksi meni paremmin kuin odotin. Lähdimme aattona iltapäivällä eteläiseen Puglian maakuntaan San Giovanni Rotondon kaupunkiin, jonka tärkein henkilö on kaiketi http://fi.wikipedia.org/wiki/Padre_Pio. Hotellit ja kaupat myivät seinäkuvia, käsipeilejä, kyniä yms. henkilöön liittyen. Joulupäivän aamuna menimme joulukirkkoon, ja tutustuin katoliseen hämmentävään tapaan kätellä "rauhanmerkiksi" ympärillä istuvia. Joulupäivänä koin myös ensimmäistä kertaa shokeeraavan ylensyönnin hotellin ravintolassa, jonka niin kutsuttuun lounaaseen kuului 6 eri lautasellista ruokaa. Kiitos äiti, että olet tartuttanut tyttäreesi pohjalaisen "ruokaa ei saa jättää"-kulttuurin.

Oheinen video kertoo italialaisen joulunvieton kulttuurillisia erityispiirteitä, vrt. suomalainen kotiin lukittautuminen ja JOULURAUHA <3

Hyvää alkanutta vuotta!

   ~Anna