Ihmisistä

Lähiaikoina olen useammalta itseään vähänkään intellektuellimmaksi mieltävältä italialaiselta joko suoraan tai epäsuoraan saanut kuvan, että Italiassa heidän mielestään syntyy menetetty sukupolvi toisensa jälkeen, ja kansakunta vajoaa kaikilla tasoilla. Tiedä häntä, kuinka paljon väite pitää paikkansa, mun mielestä uidaan vähän vaarallisilla vesillä, kun lähdetään yleistämään ja tuomitsemaan porukkaa. Vaikka kuinka olisi pelkkää oman pesän likaamista. Toisaalta oheinen linkki kertoo omaa huolestuttavaa kieltään: italialaiset ovat Euroopan eniten kuplassa elävä kansa, jota ns. "ei kiinnosta": http://munafo.blogautore.espresso.repubblica.it/2014/10/29/gli-italiani-sono-il-popolo-piu-ignorante-deuropa/?ref=fbpr
   Lähtökohtaisesti pidän italialaisista ja heidän kansanluonteestaan, jossa totta kai on puutteita siinä missä kaikissa muissakin. Kaikella on kääntöpuolensa, ja hyvien puolien ei-niin-hyvät vastapuolet ovat joka tapauksessa välttämätön paha. Jos suomalaiset sitten ovatkin maailman rehellisimpiä ihmisiä, on yleinen toimintamalli monissa asioissa aika kylmä. Suomessa - ainakin Italiaan verrattuna - todellakin kaikki ihmiset ovat esimerkiksi lain edessä samanarvoisia, mikä taas välttämättömästi johtaa ns. "jäiseen joustamattomuuteen": vanhalle papparaiselle, joka epähuomiossa ajoi päin punaisia, ei epäröidä mätkäyttää sakkoja. Tämä esimerkki järkyttää italialaisia kerta toisensa jälkeen, koska Italiassa poliisia ei yksinkertaisesti kiinnosta, ja todennäköisesti varsinkin vanhukset luistavat sujuvasti sormien läpi. Tämä taas johtaa nopeasti älyttömiin kuolonkolaritilastoihin ja harmaaseen talouteen. Välillä ärsyttää, kun joku paikallinen valittaa korruptiosta ja yleisestä liian löyhästä sääntöjen noudattamisesta ajaessaan samaan aikaan 80 km/h rajoitetulla alueella 120 km/h ilman turvavöitä kännykkään puhuen.
   Joskus tuntuu, että Italia on todella voimakkaasti jakaantunut todella älykkäisiin ihmisiin ja siihen toiseen kansanosaan, jolle teki varmaankin hyvin kauppansa esimerkiksi suorastaan naurettavan yliseksistinen "uudenvuodenshow" paikallisen Yleisradion pääkanavalla. Toisaalta en tiedä, kuinka sopeudun takaisin suomalaiseen "ettei vaan loukata ketään"-kulttuuriin ja pakkomielteiseen itsekontrolliin, joita kyllä on vähän ikäväkin...

~Anna