Palauduin juuri suunnistuskisoista, jotka nyt niin sanotusti eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin. Kaikilla rasteilla kävin kunniallisesti, mutta 4. rastia etsiessäni löysinkin pari isoa sikaa. Ne söivät metsässä jotain ja tultuani näköpiiriin alkoivat lähestyä uhkaavasti (:D) Hengissä ollaan, pakenin pienen joen kautta ja kompastuin rytäkässä jokeen. Sitä onnistumisen tunnetta.... <3 Maailma on muuten pieni: suunnistuskisoissa muutamat olivat olleet viime vuonna Jukolan viestissä ja kuulemma fanittavat Minna Kauppia ja Pasi Ikosta. Särjin onnistuneesti italialaisten pinttyneen ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaiset syntyvät kartta ja kompassi kädessä...
Sunnuntaina olin auttamassa perheeni yrityksen inventaariossa. Host-isoisäni saapui kulman takaa pesukoneosastolle taskussaan matkaradio, josta soi uusklassistinen valssi. Sain kutsun tanssiin ja tanssimme sujuvasti, ei varmaan missään muualla kuin Italiassa kukaan tee noin. Tulee niin ikävä tätä maata <3
Olen aikeissa leikata hiukseni, en malta odottaa torstaihin...
~Anna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti