Pohjoisessa makustellaan mielellään sanonnalla "Milano lavora, Roma mangia" eli Milano tekee työn ja Rooma syö. Useimmat Suomessakin varmaan tietävät, että Italia on hyvin jakautunut pohjois-etelä -akselilla. Eräs pohjoisitalialainen populistipuolue ajaa jopa Pohjois-Italian itsenäistymistä muusta Italiasta. Käytännössä Italian talous siis nojaa suhteellisen vahvasti Milanon ja Torinon seuduille, joilta verorahoja viedään "elättämään" Etelä-Italiaa. Erityisalueena elää ensimmäisessä maailmansodassa kukistetuneelta Itävalta-Unkarilta anastettu Trentinon saksankielinen alue, jonka ei tarvitse valuttaa verorahojaan etelämmäs (pohjoisitalialaiset tuntevat jonkinasteista katkeruutta).
Kuvailisin "oman maakuntani" eli Lombardian italialaisia lämmitetyiksi ja hiukan kevennetyiksi saksalaisiksi. Asiaan vaikuttaa varmaan sekin, että Lombardia on Italian varakkainta aluetta, jossa taloudellisesti pyyhkii etelään verrattuna hyvin. Bergamolaisilla tosin on suuri trauma 1800-luvun itävaltalaismiehityksestä, joten saksalaiseksi luonnehtimista ei varmaankaan otettaisi kovin positiivisesti vastaan...
En ennen pohjoiseen tuloani tiennyt, että italialaiset pitävät itseään laskettelun kuninkaina. Välillä harmittaa suomalaisten piintynyt ajatusmalli Italiasta jotenkin vetelänä ja saamattomana maana, vaikka eihän se ihan tuulesta temmattua olekaan. Kuitenkin melkein kaikki Bergamon bussit kulkevat metaanilla (kyljissään teksti "IO VADO A METANO" = MINÄ KULJEN METAANILLA"), ja useimmat nyt rakennettavat omakotitalot ottavat omavaraisesti maan alta tarvitsemansa lämpöenergian. Suomalaiset eivät mielestäni ole yhtä innovatiivisia/aikaansaavia uusien energiaratkaisujen suhteen.
Ehkä kaikkein eniten tulen ikävöimään italialaisten säkenöivää kykyä pilkata poliitikkojaan. Tietenkään tässä ei ole kyse pelkästään kyvystä vääntää vitsiä, vaan oikeastaan kiittäminen on enemmän Italian politiikan tarjoamien naurun- ja läpänheitonaiheiden runsautta ja monipuolisuutta. Perjantai-iltaisin tulee suorana lähetyksenä loistava yhden miehen show, jossa juontaja imitoi poliitikkoja ja tarttuu viikon aiheisiin. Hauskinta showssa on se, ettei poliitikkojen alkuperäisiä sanomisia välttämättä tarvitse edes muuttaa humoristisempaan suuntaan. Riittää, että ne toistetaan. Koko kevään hokema ja kansallinen inside-läppä on ollut Italian pääministerin Matteo Renzin huonohko englanti ja siitä johtuva SHISH, jota on kiskottu joka suuntaan mm. This Is Spartan ja Frozenin muodossa. Niin väsynyttä, mutta niin hauskaa <3
Koulu loppui tänään, vähän haikeaa. Ylitiukkaa kulunvalvontaa/kuria yleensä ei erityisemmin tule ikävä. Näin sisäänrakennetun sääntökirjan omaavana suomalaisena ärsyttää välillä italialaisten oppilaiden lapsellisuus. Esimerkkinä tapaus, jossa yksi koulututtuni valitti ja mollasi tiukkaa kulunvalvontaa ja ankaruutta myöhästymisissä ja poissaoloissa. Seuraavassa lauseessa hän ilahtuneena totesi ettei sinä aamuna ollut ilmoittautunut luokanvalvojalle ja saattoi siksi lähteä kotiin milloin huvittaa. No, mitäpä luulet? Minkäköhän takia tiukoille säännöille ja kurille on tarvetta? Mietitäänkö yhdessä?
~Anna~
En ennen pohjoiseen tuloani tiennyt, että italialaiset pitävät itseään laskettelun kuninkaina. Välillä harmittaa suomalaisten piintynyt ajatusmalli Italiasta jotenkin vetelänä ja saamattomana maana, vaikka eihän se ihan tuulesta temmattua olekaan. Kuitenkin melkein kaikki Bergamon bussit kulkevat metaanilla (kyljissään teksti "IO VADO A METANO" = MINÄ KULJEN METAANILLA"), ja useimmat nyt rakennettavat omakotitalot ottavat omavaraisesti maan alta tarvitsemansa lämpöenergian. Suomalaiset eivät mielestäni ole yhtä innovatiivisia/aikaansaavia uusien energiaratkaisujen suhteen.
Ehkä kaikkein eniten tulen ikävöimään italialaisten säkenöivää kykyä pilkata poliitikkojaan. Tietenkään tässä ei ole kyse pelkästään kyvystä vääntää vitsiä, vaan oikeastaan kiittäminen on enemmän Italian politiikan tarjoamien naurun- ja läpänheitonaiheiden runsautta ja monipuolisuutta. Perjantai-iltaisin tulee suorana lähetyksenä loistava yhden miehen show, jossa juontaja imitoi poliitikkoja ja tarttuu viikon aiheisiin. Hauskinta showssa on se, ettei poliitikkojen alkuperäisiä sanomisia välttämättä tarvitse edes muuttaa humoristisempaan suuntaan. Riittää, että ne toistetaan. Koko kevään hokema ja kansallinen inside-läppä on ollut Italian pääministerin Matteo Renzin huonohko englanti ja siitä johtuva SHISH, jota on kiskottu joka suuntaan mm. This Is Spartan ja Frozenin muodossa. Niin väsynyttä, mutta niin hauskaa <3
Koulu loppui tänään, vähän haikeaa. Ylitiukkaa kulunvalvontaa/kuria yleensä ei erityisemmin tule ikävä. Näin sisäänrakennetun sääntökirjan omaavana suomalaisena ärsyttää välillä italialaisten oppilaiden lapsellisuus. Esimerkkinä tapaus, jossa yksi koulututtuni valitti ja mollasi tiukkaa kulunvalvontaa ja ankaruutta myöhästymisissä ja poissaoloissa. Seuraavassa lauseessa hän ilahtuneena totesi ettei sinä aamuna ollut ilmoittautunut luokanvalvojalle ja saattoi siksi lähteä kotiin milloin huvittaa. No, mitäpä luulet? Minkäköhän takia tiukoille säännöille ja kurille on tarvetta? Mietitäänkö yhdessä?
~Anna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti